Sami Savio

Yleisen oikeustajun tulee toteutua tuomioistuinten päätöksissä

Tuomioistuimien tekemät päätökset poikkeavat valitettavan usein normaalista oikeustajusta. Suomalaisia on kuohuttanut tällä viikolla tuore Korkeimman oikeuden päätös olla myöntämättä valituslupaa tapauksessa, jossa 10-vuotiaan kanssa sukupuoliyhteydessä ollut mies tuomittiin raiskauksen sijaan ainoastaan törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tuomion perusteluiden mukaan lapsen ei voitu todistaa vastustaneen yhdyntää. Tämä on vahvasti normaalin järjen ja yleisen oikeustajun vastaista.

Näin karuun lain tulkintatapaan on tultava pikainen muutos. Perussuomalaiset tekivät jo viime vuonna lakialoitteen, jonka toteutuessa vastaavia rikoksia pidettäisiin automaattisesti raiskauksina. Samalla niistä voitaisiin tuomita kovempia rangaistuksia. Myös monien oikeusoppineiden mukaan rangaistuskäytäntöä tulee tiukentaa, kuten lakialoitteemme perusteluistakin ilmenee.

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lakialoite/Sivut/LA_19+2017.aspx

Hallitusohjelmaan on tehty seuraava kirjaus: ”Hallitus parantaa rikoksen uhrin asemaa rikosprosessissa lainsäädäntöä kehittämällä. Varmistetaan, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Tarkistetaan ensikertalaisuussäännöksiä, väkivaltarikosten sekä lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten rangaistustasoa sekä ehdollisen vankeustuomion tehostamismahdollisuuksia, kuten lyhyt ehdoton vankeus, yhdyskuntapalvelu ja valvottu koevapaus.”

Silti ainakin vielä toistaiseksi mainittu kirjaus on jäänyt pelkäksi sanahelinäksi, vaikka hallituskausi lähestyy jo loppuaan. Hallituspuolueiden tuleekin herätä lopulta unestaan. Hallituksen on tartuttava toimeen ja siinä yhteydessä Perussuomalaisten tekemään lakialoitteeseen ripeällä aikataululla, mikäli se pitää tärkeänä kaikkien suomalaisten fyysisen koskemattomuuden suojelemista lainsäädännöllisin keinoin. Tätä edellyttää myös kansalaisten ylivoimainen enemmistö.
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Pekka Siikala

Yleiseen oikeistajuun ei koskaan pidä vedota, koska yleinen oikeustaju on liki kokonaan tunnepohjainen ja erittäin ailahteleva. Ei ole mitään vakiintunutta yleistä oikeustajua. Yleinen oikeustaju voi muuttua radikaalisti yhdellä median otsikolla.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Olen Siikalan kanssa samaa mieltä. Lisäksi "yleinen oikeustaju" (lue: moraali) muuttuu jatkuvasti yhteiskunnan kehityksen mukana.

Väitän, että ei kaksikymmentä vuotta sitten tullut kenellekään mieleen nostaa juttua tällaisessa asiassa: http://vehmaskangas.fi/Ratkaisuja/HyvK_Petri-A.jpg
-Nykyisin (seksuaalisesta hyväksikäytöstä) nostetaan juttuja heppoisemmillakin perusteilla, ja tuomitaan myös. Tosin "aina tuomiot ovat liian lieviä"(?).

Käyttäjän TenkaIssakainen kuva
Tenka Issakainen

"ainoastaan törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä"

Miksi sana "ainoastaan"? Sekä törkeässä lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä että törkeässä raiskauksessa maksimirangaistus on kymmenen vuotta vankeutta.

Erona on se, että raiskauksen kriteereihin kuuluu toistaiseksi pakottaminen, joten jos valituslupa olisi myönnetty, oikeudessa olisi jouduttu hakemaan näyttöä pakottamisesta. Tämän pohtiminen olisi ollut todennäköisesti kuormittavaa ja tuskallista niin asianosaiselle kuin tämän omaisillekin eikä olisi välttämättä johtanut mihinkään, kun ei kuitenkaan ollut epäilystä siitä, mitä oli tapahtunut. Lisäksi tuomion täytäntöönpano olisi entisestään pitkittynyt. Nyt sovelletussa rikosnimikkeessä oli se etu, että tällaista kysymystä ei tarvinnut vatvoa.

Jos suostumuksen puute olisi raiskauksen kriteerinä, tällaista tilannetta ei ymmärtääkseni syntyisi, jos/kun katsottaisiin että tuonikäinen lapsi ei voi suostumusta mielekkäästi antaa. Hieno homma, jos myös Perussuomalaiset kannattaa suostumuksen puutetta raiskauksen kriteeriksi.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

"Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan."

Olisihan tuota tilannetta voitu ilmeisesti tulkita siten, että lapsi pelkäsi, tai oli muuten avuton ilmaisemaan tahtoaan.

Käyttäjän TenkaIssakainen kuva
Tenka Issakainen

Totta, mutta siinäkin tapauksessa olisi pitänyt esittää erityistä näyttöä siitä, että pelkäsi tms. Nyt se ei ollut tarpeen.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas Vastaus kommenttiin #6

Totta. Tuollaisessa tapauksessa varsin suurta roolia näytteleekin poliisin osaaminen. Yleensähän tuon ikäisen kuulustelu toteutetaan (käsittääkseni) videoimalla. Kuulustelevan poliisin pitäisikin osata kysyä: pelkäsitkö...
-nythän emme tosin tiedä, onko poliisi tuollaisen kysymyksen kuulustelussa esittänyt.

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson Vastaus kommenttiin #7

Tuon ikäistä poliisi ei kuulustele ollenkaan vaan aivan muut henkilöt.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #8

Aivan varmasti poliisi kuulustelee "tuon ikäistä".

Pääsäännön mukaisesti lasta kuulusteltaessa on lapsen huoltajalle tai hänen edunvalvojalleen varattava tilaisuus olla läsnä kuulustelussa (esitutkintalaki 7 luku 14 §).

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Issakainen, miten tuomion täytäntöönpano olisi lykkääntynyt? Aivanko varmasti käräjäoikeudessa kolme vuotta vankeutta saanut jäi vapaalta jalalta odottamaan hovioikeuden ratkaisua? Enpä usko.

Käyttäjän TenkaIssakainen kuva
Tenka Issakainen

Hyvä jos olin väärässä! Sanotaan sitten että asian käsittely olisi pitkittynyt, enkä näe mitä uutta näyttöä raiskauksen kriteereiden täyttymisestä olisi kuitenkaan saatu.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #12

Jeps, väärässä olit.

Vaikka Suomessa siirryttiin yhtenäisrangaistusjärjestelmään parikymmentä vuotta sitten, yhä edelleen rangaistusten mittaamisessa tulee käsittääkseni ottaa huomioon se, onko samalla rikoksella täyttynyt usean rikoksen tunnusmerkistö. Näin ollen mikäli Tampereen tapauksessa olisi katsottu että syytetty oli syyllistynyt myös raiskaukseen, rangaistusta mitattaessa tämä tietenkin olisi otettu huomioon, ja rangaistus olisi ollut kovempi kuin kolme vuotta vankeutta. Se, että rikoksilla on sama maksimirangaistus, ei merkitse mitään kun kyseessä on mainitunlkainen konkurrenssi.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Suomen oikeuslaitos ja tuomioelimet ovat tiukasti DEMLAn valtaamia. Mitään ei tapahdu, ellei tätä syöpää saada kitkettyä pois. Voi olla mahdoton tehtävä Suomen kaltaisessa maassa.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

On suoritettu tutkimus yleisestä oikeustajusta "Vastaako rangaistustemme taso yleistä oikeustajua"?. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkimuksessa on tarkasteltu suomalaisten käsityksiä rangaistusten oikeudenmukaisesta tasosta.

http://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haas...

Tutkimus aloitettiin vuoden 2016 alusta ja perustulokset julkaistiin vuoden 2017 alkukesällä.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Toivottavaa olisi, että tutkimusaineisto kokonaisuudessaan tulisi kaiken kansan luettavaksi (piakkoin).

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Ennen vanhaan lait olivat sen verran ankaria, että ne jo itsessään olivat ehkäisynä ja varoitteena rikollisille teoille. Tästä ovat esimerkkinä Kuningas Kristoferin maanlaki ja vuoden 1734 laki. Suomalaisen tavallisen ihmisen henki ja omaisuus olivat siihen aikaan paremmassa turvassa jopa vieraan vallan alaisuudessa, kun Suomi kuului Itämeren provinssina Ruotsiin.
Tuomiokirja-aineistoon tutustuneen voin todeta, että 1600-, 1700- ja 1800-luvuilla ei ollut myöskään oikeusturvaa heikentäviä jutturuuhkia. Linkistä voi lukea Pahategon Caari XXII. Lucu. Waimowäen-rauhasta.

http://agricolaverkko.fi/vintti/julkaisut/julkaisu....

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Valitettavasti "yleinen oikeustaju" on raiskaustapausten kohdalla pöyristyttävien klikkiotsikoiden luomaa lynkkausmielialaa. Sellaiselle ei pidä antaa tilaa oikeusvaltiossa.

Otsikot tai lehtien tiivistelmät eivät aina kerro tapahtumien monimutkaisuudesta ja epävarmuuksista paljoakaan. Raiskaussyytöksissä on paljon epävarmuuksia jos ne perustuvat vain väitetyn uhrin sanaan ja perätön syytös saattaa johtaa oikeusmurhaan. On arvioitu, että käytännössä jopa 50 % ilmoituksista ei johda syytteeseen. Suurin osa tapauksista on katumusta omasta harkitsemattomuudesta, mutta osa selvästi perättömiä. Sinällään tuomioiden pitäisi perustua jonkinlaisee varmuuteen, mutta käytännössä tilanteet voivat olla vaikeita. Ehkä oikeusmurhan mahdollisuutta saatetaan kompensoida rangaistuksissa, vaikka niin ei pitäisikään tehdä. Toisaalta oikeuskäsittelyissä uskotaan usein aika kummallisia väitteitä, kuten Anneli Auerin tapauksessa, jossa tuli kovat tuomiot aika oudon epämääräisellä todistusaineistolla.

Yleinen oikeustaju kohdistuu helposti vain yhden teon pöyristyttävyyteen. Rangaistuksiin vaikuttavat kuitenkin monet seikat, kuten eri tunnusmerkkien yhdistyminen. Oliko teko toistuva, aiheutuiko pysyviä vammoja, oliko teko erityisen nöyryyttävä ja niin edelleen.

Lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa todellisuus voi olla kuvitelmia monimutkaisempi. Laki ei erottele lapsia iän perusteella ja esimerkiksi 15-vuotiaat saattavat jo oikeasti pyrkiä sukupuoliyhteyteen aikuisten kanssa.

Joissain maissa kovien ehdottomien tuomioiden joustamaton lainsäädäntö on myös johtanut hyvin erikoisiin tilanteisiin, kuten että 18-vuotias on saatettu tuomita pitkäänkin vankeusrangaistukseen 16-vuotiaan kumppaninsa "raiskauksesta", joka siis tapahtui molempien yhteisymmärryksessä. Tuomarit eivät voi sellaisissa tilanteissa muuta kuin noudattaa lakia, vaikka se olisi tapauksessa kuinka oikeustajun vastainen tahansa. Rikoslaissa tämän vuoksi ikää koskeva rajoitussäännös, mutta erilaiset tiukennukset voivat helposti aiheuttaa vastaavia muunlaisia kohtuuttomia tilanteita.

Sinällään rangaistusten pitäisi olla kaikille sama, mutta käytännössä saatetaan huomioida vankeusrangaistuksen haittaa muille, kuten tuomittavan perheelle tai työnantajalle. Vaikka ehdollinen rangaistus samasta rikoksesta on sinällään eriarvoistavaa, työssäkäyvälle perheelliselle vankeusrangaistus olisi toisaalta kovempi kuin työttömälle perheettömälle – ja kohdistuisi siis myös muihin. Vankeusrangaistus nimittäin saattaa aiheuttaa merkittävää haittaa varsinkin lapsille ja puolisolle. Myös työnantajalle voi aiheutua tarpeettomia ongelmia, joskin merkittävämpää on se, miten vankeusrangaistus voi aiheuttaa tarpeettoman syrjäytymisen työelämästä, jos tekijällä on vakituinen työpaikka. Vankeus aiheuttaa nopeasti työkyvyn alentumista ja rikosrekisterimerkintä voi automaattisesti tehdä työpaikan saamisen vankeusrangaistuksen jälkeen mahdottomaksi.

Käyttäjän Yhteiskuntajutustelija kuva
Janne Koski

Allekirjoitan täysin. Tuomiot raiskauksista ja lapsiinsekaantumisesta ankarammiksi. Vähimmäisrangaistukseksi 20 vuotta, kuten Singaporessa. Muutenkaan siellä ei rikollisia hyysätä. Lisäksi napsahtaa keppiä kankuille ja rikoksentekijän nimi sekä naama julkaistaan lehdissä, netissä ja tv-uutisissa. Pitkä kakku, kipeä peppu ja julkinen nöyryytys napsahtaa Singaporessa myös rattijuopoille, varkaille, pahoinpitelijöille, murtovarkaille ja julkisen omaisuuden turmelijoille.

Japanissa rangaistukset ovat myös kovia, vankilatuomiot pitkiä ja elinkautinen kestää sananmukaisesti koko loppuiän. Vangit joutuvat istumaan lattialla suurimman osan päivästä alle kymmenen neliömetrin kopeissa ilman mukavuuksia.

Kolmas kolkka, missä ollaan oikealla suunnalla, on Tšekki. Siellä seksirikolliset operoidaan kirurgin pöydällä impotenteiksi eunukeiksi ja se on periaatteessa vapaaehtoinen, mutta kieltäytymisestä joutuu istumaan vankilassa pidempään. Lisäksi promilleraja liikenteessä on pyöreä nolla ja rattijuoppoudesta rangaistaan ankarasti.

Kaiken kaikkiaan: Isot pisteet Singaporelle, Japanille ja Tšekille!

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Suomen oikeusjärjestelmä ei jaa oikeutta eikä järjestelmä muutenkaan toimi.

Sen puutteet ovat:

1. Uhrien liian pienet korvaukset erityisesti elinikäisestä ruumiinvammasta ja kivuista sekä näiden aiheuttamista ansionmenetyksistä. Sama koskee uhrin perheen toimeentuloa.

2. Oikeuskulujen järjetön suuruus sekä vaikeus arvioida kuluja etukäteen.

3. Eriarvoisuus oikeuden saamisessa riippuen varallisuudesta. Tavallisilla oikeusturvavakuutuksilla ei tee yhtään mitään niiden alhaisten kulurajojen takia. Esimerkiksi kansalainen vastaan suuryritys on toivoton lähtötilanne, jollei kansalainen ole täysin varma jutun voitostaan.

4. Oikeusprosessien kesto ylittää kaiken kohtuuden.

5. Oikeusprosessin tulosten täydellinen arvaamattomuus.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset